Äm än äf

Karkun evankelinen opistoRehtorin mietteitä

Kolmekymmentä vuotta sitten, nuorena miehenä, vedin retken Sodankylästä Maata Näkyvissä -festareille Turkuun. Sitä ennen oli jo muutama kerta käyty siellä. Bussin ajaessa opiston pihaan nousivat muistot mieleen: samanlaista odotusta viikonlopun keikoista, opetuksista ja kohtaamisista, hyvästä ajasta kavereiden kanssa. Opiskelijat nousevat kyytiin uusissa vihreissä huppareissa. Shuffle board, liukukiekko tai jakkolo – millä nimellä vaan haluat sitä kutsua, lähtee mukaan. Opiston värikäs piste nousee Sleyn nuorisotyön pitkän pöydän viereen. Nojatuolit ja peli. Satoja kohtaamisia ja satoja täytettyjä arvontalappusia, tarinoita opistosta ja opiskelusta. Iloisia pelihetkiä ja voitonriemua ennätyksistä. Ja palkintona opiskelijan reilu kädenpuristus ja merkki rintaan: Jeesus rakastaa sinua. Upeita lähettiläitä, huipputyyppejä.

Hienot festarit. Tarinoita bussissa. Päästiin kiipeämään yläriville, rukoiltiin lavan takana, tanssittiin permannolla, valvottiin ja nukuttiin vähän – ihan vähän. Opetus Jumalan huolenpidosta ja nuoren puheenvuoro, konsertit, sunnuntain saarna märssykorista ja huuto maata näkyvissä. Muistoja ja kokemuksia, jotka kantavat pitkälle. Ja luottamus siihen, että Jumalan sana ja lupaukset vievät perille.

Jälki jäi – ja ensi vuonna taas uudestaan. Pyydetään kaikki luokkakaverit mukaan. Ehkä me muutkin tehdään samoin – rukoillaan jo nyt ensi vuoden festareiden valmistelun puolesta. Ja tuodaan sinne kaikki kaverit mukana.

Luin arkkipiispan huolesta, että valomerkkejä ei ole näkyvissä, ettei väki tule kirkkoon, hänen matkastaan kauas Etelä-Amerikkaan ja toivon etsinnästä. Lähellä, pienen iltalenkin päässä piispantalosta toivo oli käsinkosketeltavaa. Ei olisi tarvinnut lähteä kauas. Kuultiin lupaus: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11. Siinä joukossa syttyi toivo omaankin rintaan. Valomerkkejä ja lähettiläitä lähti hyvin varustettuna ympäri Suomen. Kunpa vielä olisi voinut nuorten kanssa polvistua ristin juureen ja kuulla: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.” 

Viikonlopun tarinat olivat vielä mielessä, kun katselin opiston veneitä, jotka olivat viime viikolla vesillä. Saatiin vedettyä ne rantaan ja suojaan pehmeän lumisateen saattelemana. Tänään Rautavesi on jo jäässä. Kauempaa tulleet opiskelijat ihmettelevät luonnon muuttumista. Ehkä päästään lähipäivinä luistelemaan.

Opiston päivähartaudessa muistutettiin: ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.” Psalmi 139:5-6.

Niin, ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi. Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” 5.Moos 31:8. Et ole yksin.

Timo Vehviläinen