Reipas ja leveästi hymyilevä nuori mies painaa valkoisen ylioppilaslakin päähänsä ja miettii, mihin elämä häntä seuraavaksi vie. Sitä ennen jutellaan hänen kanssaan hetki, ja kysytään häneltä, miten tähän on oikein tultu.
Jussi Jyräkoski kirjoitti ylioppilaaksi Karkun evankelisen opiston lukiosta syksyllä 2021. Lukiotaival ei ollut hänen kohdallaan aivan yksiviivainen ja sileä. Jussi aloitti lukionsa oman kotipaikkakuntansa lukiossa, mutta ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen sekä häntä että vanhempia alkoi huolestuttaa, tuleekohan lukio-opiskelusta mitään.
”Siinä lukiossa oli paljon opiskelijoita ja edettiin kauhean nopeaan tahtiin. Poissaolojakin tuli, kun en aina aamuisin herännyt ajoissa ehtiäkseni bussiin. Kyllähän siinä sitten jäi jälkeen. Esimerkiksi matematiikan tunnilla saatoin olla ihan pihalla, kun edettiin uuteen aiheeseen, vaikkei vanhastakaan ollut päässyt perille. Kyllä siitä tuli vähän sellainen lumipalloefekti”, Jussi kertoo.
Vanhemmat ja Jussi alkoivat miettiä vaihtoehtoa ja tulivat elokuussa 2019 haastatteluun Karkun evankeliselle opistolle. Kun koulunvaihdos tehtiin, eron aiempaan koulunkäyntiin alkoi huomata aika pian. Pienet opetusryhmät, tiivis ja yhteisöllinen ilmapiiri sekä asuminen koulun asuntolassa muuttivat kurssia parempaan päin.
”Karkussa opetus oli jotenkin paljon henkilökohtaisempaa. Pystyi kulkemaan omaan tahtiin. Enhän minä ollut mikään kova opiskelija ollut. Mutta elämän tahti muuttui yksinkertaisemmaksi. Aamulla herään ajoissa, menen tunnille ja kuuntelen siellä mukavasti niin kuin pikku enkeli konsanaan ja sitten koulun jälkeen omassa huoneessa teen läksyt.” Tällä reseptillä jäi käteen lukion päättödistus sekä ylioppilastodistus.
Ylioppilasjuhla joulukuussa 2021 koulun juhlasalissa oli tunnelmallinen hetki koko perheelle. Koolla oli Jussin perheväki sekä koulun henkilökuntaa ja opiskelijoita. ”Oli se kyllä uskomaton hetki. Koko suku oli odottanut ja jännittänyt ylioppilaaksi pääsemistäni. Juhla oli sopivan kokoinen ja kaikin puolin mukava. Tuntui hyvältä saada kehuja kohteliaisuudestani ja iloisuudestani rehtorin puheessa”, Jussi muistelee.
Kuulijaa jää mietityttämään, millaista oli lukion aikainen asuminen koulun asuntolassa.
”Kyllä siinä alussa tietysti kesti ennen kuin totuin uuteen ympäristöön. Ei tietenkään kaikki heti lähtenyt menemään täydellisesti. Mutta kyllä sen sitten huomasi, että ympäristö on pieni, ystävällinen ja rauhallinen. Ei täällä koskaan ollut mitään härlinkiä, tappeluista puhumattakaan, mitä nyt isoissa kouluissa voi olla”, Jussi toteaa.
Huolettiko vanhempia jättää lapsensa viikoiksi kauas kotoa? Äiti Eila Jyräkoski kertoo, että opiskeluympäristön rauhallisuus, syrjäinen sijainti sekä aikuisten läsnäolo huojensivat mieltä.
”Ennen kaikkea itseltäni jäi huoli pois opetuksen ja ilmapiirin suhteen Jussin vaihdettua Karkkuun. Olemme erittäin tyytyväisiä. Ei olisi voinut olla parempaa paikkaa. Sitä paitsi täytyy sanoa, että olen kyllä täällä kotona aika lailla paasannut ja katsonut pojan perään. Oli oikein hyvä, että hän pääsi itse huolehtimaan heräämisestä, siivoamisesta ja sen sellaisesta”, Eila toteaa iloiten.
Asuntolassa opitut asiat kantavat tulevaisuuteenkin. ”Kyllä se armeijaakin varten harjoitti, kun siellä on kuitenkin yhteisasumista tuvassa. Nyt on sitä opetellut jo lukion aikana”, Jussi miettii.
Joskus Karkun lukioon hakeutuvia saattaa epäilyttää ajatus kristillisestä oppilaitoksesta. Millaisena se näyttäytyi Jussille? ”Itse asiassa olin tästä vähän yllättynyt koulun aloittaessani. Olin ajatellut, että koulussa varmaan puhutaan Jumala-puheita koko ajan. No eihän se sellaista ollut. Aamuhartaus pidettiin oppitunneilla, mutta muuten ei kyllä opetuksesta keksisi, että tämähän on kristillinen koulu. Eli ei kyllä ollut mitenkään painostavaa uskonnollisuutta.”
Vanhemmille kristillisyys toi myös mielen huojennusta. ”Ehkä joku ymmärtää sen vanhanaikaisesti jotenkin ahdistavana. Mutta eihän se sellaista ole. Oli hyvä mieli jättää poika paikkaan, jossa tiesi, että hänestä pidetään huolta. Ei tarvinnut pelätä päihteiden käyttöä tai muuta turvattomuutta”, Eila päättää.
Teksti Anna-Kaisa Ruski
Kuva Jussi Jyräkosken kotialbumi