Sastamalalainen Niina Lehtimäki, 47, aloitti opinto-ohjaajan opinnot tänä syksynä opintovapaan ja aikuiskoulutustuen turvin. Nyt häntä mietityttää, loppuuko rahoitus kuin seinään, kesken tutkinnon.
Halu kouluttautua opinto-ohjaajaksi ehti kyteä Niinan mielessä useamman vuoden.
Se alkoi orastaa työpaikan tarpeista, mutta lopullisen sysäyksen antoi otollinen elämänvaihe – se, että tyttäret oli- vat aikuistuneet ja lennähtäneet pesästä sekä se, että hän oli selviytynyt syvimmästä surusta jäätyään leskeksi nelisen vuotta sitten.
Niinan työpaikka, kansanopistolukio, on suomalaisittain harvinainen, jopa eksoottinenkin. Niitä on kaikkiaan vain viisi: Itä-Hämeen opisto Hartolassa, Otavan Opisto Mikkelissä, Portaanpään kristillinen opisto Lapinlahdella, Rau- daskylän Kristillinen Opisto Ylivieskassa sekä Karkun evankelinen opisto Sastamalassa.
Erityistä on se, että näissä lukioissa opinnot voi aloittaa milloin vain, vaikka kesken lukukauden. Valkolakin tavoittelijalle opetus, asuminen ja ruokailu ovat ilmaisia, toisen asteen maksuttomuuteen oikeutetuille oppimateriaalitkin.
– Olen todistanut monta kertaa sen, miten kansanopistoon tullut, yksinäinen ja syrjäytynyt nuori on saanut oikeita ystäviä – ja tullut sitten rakkaaseen paikkaan muistelemaan vuosien päästä hyvää elämäänsä käännettä, toteaa Niina Lehtimäki.
Lisäksi opintoihin voi saada opintotukea, koska kyse on kansanopistossa toimivasta aikuislukiosta. Siellä tutkinnon suorittamiseen vaadittujen opintojaksojen määrä on vähäisempi tavanomaisiin lukioihin verrattuna. Nämä kaikki ovat vetovoimatekijöitä erityisesti niille, joilla rahat ovat tiukassa, voimat vähissä tai kulkuyhteydet kotiseudun lukioon vai- keat ja aikaa vievät.
– Huippuarvosanoihin tähtäävälle kansanopistolukio mahdollistaa keskittymisen omiin mielenkiinnon kohteisiin ja opettaja ehtii eriyttää myös ylöspäin.
Ohjaukselle suuri tarve
Niina on opettanut Karkun lukiolaisille historiaa, yhteiskuntaoppia ja psykologiaa sekä toiminut ryhmänohjaajana lukiossa.
Lisäksi hän on pitänyt oppitunteja TUVA-linjalla (tutkintokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa) ja oppivelvollisille suunnatussa ns. opistovuosi-koulutuksessa, jossa nuoret miettivät tulevaisuuttaan sekä korottavat arvosanojaan, sekä maahanmuuttajalinjan opiskelijoille, joista osa suorittaa peruskoulun oppimäärää. Tänä vuonna ryhmissä on ollut parinkymmenen eri kansallisuuden edustajia.
– Opettajana joudun vaatimaan opetussuunnittelmien mukaista osaamistasoa, mutta tarvetta on kovasti myös sille, että opistoon tulleet nuoret saisivat ohjausta elämässä eteen päin.
Niina kuvailee opiskelijoiden joukkoa inspiroivan kirjavaksi, osin haasteelliseksikin:
– Olen kohdannut kympin tyttöjä, jotka ovat uuvuttaneet itsensä liian kovien paineiden alla, mutta myös niitä, jotka eivät ole pystyneet keskittymään kotiseudun lukion suurissa ryhmissä.
– Vaikka työpaikkani on taustaltaan kristillinen, opiston ovet ovat koko ajan olleet avoinna eri uskontojen ja katso- musten edustajille. Heitä tulee opiskelijoiksi enenevässä määrin.
– Meillä on aidosti suvaitsevainen yhteisö. Jokainen saa olla, mitä on.
Karkussa kaikki opiskelijat ja työntekijät saavat halutessaan itselleen räätälöidyn, omien vahvuuksien kartoituksen. Niina otti mielihyvin palvelun vastaan.
– Olen tykännyt keskustella opiskelijoiden kanssa kasvokkain ja kahdestaan. Siihen sain kartoituksen tuloksista roh- kaisua, mikä myös kannusti hakeutumaan opinto-ohjaajan opintoihin.
Ajoitus oli onnenpotku
Ilo oli suuri, kun Niina pääsi ensi yrittämällä suorittamaan puolisentoista vuotta kestävää opinto-ohjaajan koulutusta Joensuuhun, Itä-Suomen yliopistoon. Opinnot on tarkoitettu yliopistollisen ylemmän korkeakoulututkinnon ja opettajan pedagogiset opinnot suorittaneille.
– Monimuoto-opiskelut olisi voinut tehdä työn ohessa, mutta pidin itselleni parhaimpana vaihtoehtona keskittyä niihin täysipainoisesti. Siksi päädyin hakemaan osaksi aikaa opintovapaata ja aikuiskoulutustukea.
Niiden saamisessa ei ollut ongelmaa. Suomen hallituksen päätös aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta tuli kuitenkin yllätyksenä ja suurena pettymyksenä. Se oli ainoa tukimuoto ja rahoitus, jota Niina oli ajatellut opintojensa ajaksi.
– Oli onni, että sain aikaiseksi hakea nimenomaan syksyllä 2023 alkavaan koulutukseen enkä jäänyt enää jahkai- lemaan.
Aikuiskoulutustukea on suunniteltu lakkautettavaksi elokuussa 2024, mutta tarkempaa tietoa esimerkiksi siirty- mäajoista ei vielä ole. Lakkauttaminen edellyttää lakimuutosta, joka eduskunnan tulee hyväksyä. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle helmikuussa.
– Toivon, että joustoa tulisi edes sen verran, ettei tukea katkaistaisi kesken tutkinnon suorittamisen, ennen tuen maksimiajan umpeutumista.