Aamuaurinko lämmittää kasvoja. Opiskelija toivottaa hyvää huomenta kulkiessaan pihan poikki. Pysähdyn hetkeksi ja seuraan, kun Suomen lippua nostetaan salkoon. Tuuli tarttuu siihen ja sininen risti näkyy opiston yllä.
Sain kutsun Toholammin evankeliumijuhlassa Sleyn hallituksen puheenjohtajaksi. Parikymppisenä lähetyskentällä käyty kamppailu lähetyskutsun kanssa palasi seuraavana aamuna mieleen, kun sain olla juhlakentän ristin juurella siunaamassa lähettejä matkaan. Sain saatella heitä Jeesuksen sanoilla: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää, ja että teidän hedelmänne pysyisi.” Johannes 15:16. Mietin kentällä, että Jumalan sanasta kiinni pitäminen on ollut Sleyn vahvuus ja se on turvamme – aina. Pidetään hänen sanastaan kiinni – tapahtui mitä tahansa, hänen sanansa on kokonansa totuus.
Uusi tehtävä odotti minua kulman takana ja puheenjohtajan tehtävä päättyi, ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, kun sain kutsun mieluisaan sijaisuuteen Karkkuun. Avaan työhuoneen oven, kaikki on huoneessa valmiina ja rehtorin kortti pöydällä toivottaa tervetulleeksi. Nostan repustani kuvan perheestäni ja Päivän tunnussanan ja lasken ne pöydälle. Innostus uudesta täyttää mielen.
Opiskelijoiden päivähartaudessa puhutaan johdatuksesta. Hartaus päättyy Isä meidän -rukoukseen, joka kuuluu voimakkaana aulassa. Juuret kiinnittyvät kodin lisäksi Karkkuun.
Valvon ylioppilaskirjoituksia, äidinkielen kirjoitustaidon kokeessa puhutaan vedestä. Kunpa elävä vesi saisi tulla elämän lähteeksi näille nuorille. Sanoohan Vapahtaja: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, ei ikinä janoa, vaan se vesi; jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Johannes 4:13-14.
Uutena saan poiketa tervehtimässä raamattukurssia. Kerron selkärepustani löytyvistä tärkeistä asioista. Kulunut Raamattuni nousee repusta ensimmäisenä. Kuuntelen, kuinka opettajan lämmin puhe Markuksen evankeliumista tuo tapahtumat käsin kosketeltaviksi.
Rehtorin pappisvihkimys puhuttaa mediassa. Tuuli tuivertaa niin lujaa, että sattuu. Myrskystä huolimatta Inkerin kirkko ja opisto on saanut oman paimenen. Ristilippu opiston yllä liehuu entistä vahvemmin. Vastatuuli onkin myötätuuli.
Viikon päättyessä kurssilaiset täyttävät talon; evankelisten opiskelijoiden Starttipäivät ovat alkamassa. Mukavaa puheensorinaa käytävillä, iloisia kohtaamisia ja odotusta tulevasta yhdessäolosta. Ristin suojassa.
Elämää ja arkea. Hyvän Herramme siunaamaa. Ihan parasta.
Timo Vehviläinen
Kirjoittaja toimii opiston hallintojohtajan osa-aikaisena sijaisena ja kirjoittaa opiston arjesta