Sain tutkittavakseni aarteen. Ystävän kummilta oli löytynyt Karkun evankelisen opiston kymmenvuotiskirja Tulta sytyttämään. Havahduin siihen, että vietämme 105-vuotissynttäreitä tänä vuonna.
Opiston ensimmäinen lukuvuosi käynnistyi tällaisissa merkeissä: ”Oli syksy vuonna 1918. Elämä joka puolella oli levotonta. Ihmisten mielet olivat vapaussodan jättämissä mainingeissa. Tuolla suree äiti poikaansa, sisarukset veljeänsä. Tuolla taas on koti jäänyt isäänsä vaille. Mutta kaiken tämän mullistuksen keskellä nousee eräs rauhan tyyssija tarjoamaan nuorisollemme sitä rauhaa, joka käy yli kaiken ymmärryksen.”
Siinä on miettimistä päivittäin, kuinka talosta tehdään ”rauhan tyyssijaa”. Kymmeniä vuosia sitten sain lastenleiriä vetäessäni palautetta, ettei lapsi voi viihtyä leirillä, jossa eteinen on täynnä sikin sokin potkaistuja tossuja. Olin silloin ja olen edelleen toista mieltä. Lukuun ottamatta nuorten täyttämää messua juuri mikään ei saa minua niin hyvälle mielelle kuin riparilaisten hujan hajan opiston aulaan potkaisemat kengät. Ne kertovat, että talossa on elämää ja että talossa opetetaan Elämän tietä. Voi sen toki tehdä niinkin, että jätetään kengät riviin.
Vanhassa kirjasessa todetaan: ”Heprealaiset ovat lähteneet luolistansa, joihin he olivat lymynneet. Tämä on evankelisten keskuudessa toteutunut osaltansa heidän perustamiensa kansanopistojen kautta, mutta tietysti muullakin tavalla. Luola-ihmiset ovat aikoinaan väistyneet historian näyttämöltä. Lymyäminen ja arkuus hengellisen elämän alalla tuo tappioita, joista voi olla seurauksena sukupuuttoon kuoleminen. On siis välttämätöntä, että evankeliset yhä lukuisammin lähtevät luolistansa. Älkäämme hämmästykö, vaikka meitä on vähän ja olemme heikot.”
Kirjoittaja, Pietari Kurvinen, rohkaisee meitäkin 1 Samuelin kirjasta löytyvillä Jonatanin sanoilla: ”Ehkäpä Herra auttaa meitä. Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin.”
Lopuksi Kurvinen kehottaa lähtemään ulos luolista sytyttämään tulta ja viittaa Karkku nimeen. ”Paikkakuntamme nimi on myös kehottamassa meitä ahkeroiksi sytyttämään oikeaa armon tulta. Karkku on näetsen tulirauta, jolla meidän esi-isämme iskivät limsiöstä tulta. Pyhä Henki ohjatkoon meitä kaikkia, niin että oppisimme käyttämään taivaallisia tuluksia oman sielumme ja muidenkin iäiseksi iloksi ja valoksi.”
Tiivistettynä opiston entisen rehtorin opetus on: ”Ulos luolista ja Karkku käyttöön.”