Tavallinen arki on juhlaa. Kun takana on epätavallisia kuukausia jo kahden vuoden verran, tuntuu ajatus pienistä välittömistä kohtaamisista tavattoman hyvältä. Toisten ihmisten karttaminen ei ole luonnollista eikä se lisää hyvinvointia. Vaikka puita halaamallakin kuulemma erittyy mielihyvää tuovia hormoneja, toivon aikaa, jolloin ystäviin uskaltaa koskea.
Messuun osallistuminen on tuntunut viime kuukausina toisinaan melkein kansalaistottelemattomuudelta, vaikka tilanteen ovat olleet hyvin ohjattuja ja järjestettyjä myös hygienian kannalta. Ehtoollispöytä on kuitenkin välttämättömän hengellisen ravinnon lisäksi osa kansallista turvallisuutta, osa henkisen kriisinkestävyyden rakentamista ja ylläpitämistä.
Henkinen kriisinkestävyys on yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan sekä kansakunnan kykyä kestää kriisitilanteiden aiheuttamat henkiset paineet ja selviytyä niiden vaikutuksilta. Henkinen kriisinkestävyys on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Hengellinen työ, jota tehdään normaaliaikana, on tämän turvallisuuselementin rakentamista, ja poikkeusaikana sen ylläpitämistä.
Karkun opistolla toimiva messuyhteisö, kuten kaikki muutkin messuja järjestävät yhteisöt ja seurakunnat, tekevät turvallisuustyötä. Tätä samaa työtä ovat nuorille, lapsille, perheille ja aikuisille järjestettävät leirit. Raamatun sanoilla kuvaten kysymys on siitä, että ”yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti”.
Pian on aika tallata auki ja leveämmäksi taas polkuja ystävien ja erityisesti seurakuntayhteyden luo. Ne ovat onneksi usein myös sama asia. Lähde kirkkoon, raamattupiiriin ja tule leirille. Tule vaikka maaliskuussa Marianpäivän juhlaan, joka on samalla Marja Koskenniemen lähtöjuhla. Päivä pitenee ja valo lisääntyy sekä tässä elämän keväässä että kristityn matkalla kohti Taivasta. Jokainen päivä voi olla päivä kohti Kotia.