Kolme vuotta sitten nuori nainen mietti kuumeisesti, minne lähtisi valkolakkia tavoittelemaan.
Karvialla, Ruut-Leean kotikunnassa, ei nimittäin ole omaa lukiota.
– Polte oli lähteä lähiseutuja kauemmaksi ja jonnekin erikoislukioon. Ilmaisutaitopainotteiset opinnot kiinnostivat, mutta lopulta kuitenkin pidin tärkeimpänä sitä, että saisin opiskella kristillisessä ilmapiirissä.
– Äitini oli bongannut jostain Karkun evankelisen opiston lukioilmoituksen. Sen perässä lähdin etenemään.
Vapaakirkon seurakuntakoulun, Seuriksen, käyneelle Ruut-Leealle opisto ei ollut entuudestaan tuttu.
– Yllätys oli suuri, kun tapasin Karkussa vuosien takaisin Seuris-kaverini. Hän oli tullut yhtä lailla aloittamaan siellä lukiota. Ilmoitimme oitis, että tahdomme majoittua samaan huoneeseen!
Lukion loppupuolella Ruut-Leea jakoi huoneen toisen kristityn, Gabriellan, kanssa.
Heistä tulivat hyvät ystävät, jotka pystyivät puhumaan keskenään vaikeistakin asioista. Tavaksi tuli rukoilla päivittäin yhdessä, toisen puolesta.
Ruut-Leea kiittää tehneensä oikean lukiovalinnan.
– Jos olisin käynyt ns. normilukion, ei luokkakavereina olisi ollut montakaan kristittyä. En tiedä, millaisille elämänpoluille olisin ajautunut. Nuorena on kuitenkin niin altis kavereiden vaikutukselle, hän miettii.
Karkun evankeliselta opistolta löytyi viikoittain porukka, joka lähti yhdessä nuorteniltaan muutaman kilometrin päähän.
– Silti sanoisin, että opiston lukiolaisissa ns. seurakuntanuoret olivat vähemmistössä. Karkkuun tulee opiskelijoita hyvin erilaisista taustoista ja erilaisin vakaumuksin – hyvä niin. Ilmapiiri on hyväksyvä ja suvaitseva, Ruut-Leea luonnehtii.
Yhteisöllisessä, kodikkaassa kansanopistossa opintoihin sai tukea sekä opettajilta että kavereilta.
– Soluasunnon olohuoneessa teimme monet kerrat yhdessä läksyjä ja harjoittelimme sanakokeisiin.
Aikuslukion etu oli sekin, että vaadittu oppimäärä oli alempi kuin tavanomaisessa lukiossa.
Ruut-Leea päätyi suosittelemaan tutuksi tullutta opistolukiota myös pikkuveljelleen, joka on opiskellut nyt Karkun evankelisen opiston lukiossa ensimmäisen lukuvuoden.
Fiilis tuoreella ylioppilaalla, uuden elämänvaiheen kynnyksellä, on iloinen ja vapautunut.
– Kesäkuussa lähden Seuris-leirille isoseksi ja samoissa tehtävissä olen myöhemmin myös lastenleirillä.
Ruut-Leea aikoo pitää välivuoden töitä tehden. Sen jälkeen suunnitelmissa on kouluttautua sisustussuunnittelijaksi.